Matthias Bamert

Matthias Bamert (s. 5. heinäkuuta 1942 Ersigen) on sveitsiläinen kapellimestari ja säveltäjä.

Bamert opiskeli Sveitsissä, Darmstadtissa ja Pariisissa. Hän tutustui muiden muassa Pierre Bouleziin ja Karlheinz Stockhauseniin, joihin muodostunut yhteys on kuultavissa hänen omissa teoksissaan 1970-luvulta. Hän toimi ensioboistina Salzburgin Mozarteum-orkesterissa vuosina 1965–1969, mutta siirtyi sitten orkesterinjohtotyöhön. Hän esimerkiksi avusti 1970-luvun alussa Leopold Stokowskia ja pääsi Clevelandin orkesterin nimikkokapellimestariksi sen silloisen musiikillisen johtaja Lorin Maazelin ohella. Vuosina 1977–1983 Bamert työskenteli Baselin sinfoniaorkesterin musiikillisena johtajana ja vuosina 1985–1990 Skotlannin kuninkaallisen kansallisorkesterin päävierailijana. Vuosina 1992–1998 hän oli Luzernin festivaalin ja vuosina 1993–2000 London Mozart Playersin taiteellinen johtaja. Vuonna 2000 hänet nimitettiin päävierailijaksi Uuden-Seelannin sinfoniaorkesteriin. Sittemmin Bamert on toiminut johtoasemissa Länsi-Australian sinfoniaorkesterissa, Malesian filharmonisessa orkesterissa ja Sapporon sinfoniaorkesterissa.

Vuosina 1985–1990 Bamert johti Glasgow'n Musica Nova -nykymusiikkifestivaalia. Tämän työn yhteydessä hän johti muiden muassa Tōru Takemitsun, John Caskenin, James MacMillanin ja Wolfgang Rihmin teosten kantaesityksiä. Bamert on tullut tunnetuksi sekä standardiohjelmistoa johtavana kapellimestarina että työstään uuden musiikin ja aiempien aikakausien vähälle huomiolle jääneiden teosten parissa. Hänen levytyksiinsä kuuluu tulkintoja Hubert Parryn, Frank Martinin, Roberto Gerhardin, Wolfgang Amadeus Mozartin aikalaisten, Erich Wolfgang Korngoldin, Ernst von Dohnányin ja useiden alankomaalaissäveltäjien teoksista.